Arabian niemimaassa

Profeetta Muhammedin saamat ensimmäiset ilmestykset keskittyivät korostamaan Jumalan mahtavuutta ja ykseyden oppia, mutta pian alettiin korostaa sosiaalista sanomaa, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta.

Sana islam tulee arabiankielen ”rauhaa”, ”hyvinvointia” ja ”vapautumista” merkitsevästä sanajuuresta silm. Islam tarkoittaa ”sielunsa Jumalan haltuun jättämistä” eli täydellistä antautumista Jumalan johdatuksen varaan.

Tämä merkitsee että kaikki ihmiset ovat Jumalan edessä samanarvoisia. Ja kaikkien on toteltava yhtä ja ainoata Jumalaa samalla tavalla.

Leviäminen

Arabian niemimaassa

P. Mohammedia kohtasi sama kohtalo, jota muun muassa Mooses ja Jeesuskin kohtasivat aikanaan. Mekkan rikkaat kauppiaat eivät halunneet köyhiä samanarvoiseksi Jumalan edessä, ja lisäksi pelättiin pyhiinvaelluksen ja talouden kärsivän Mohammedin kannattajien kasvaessa. Muhammadin tilanne kävi tukalaksi, hänestä ja hänen seuraajistaan tuli vainottuja ja he saivat kärsiä vaikeita koettelemuksia. Siksi Muhammed sai Jumalala kehotuksen muuttaa Medinaan, toiseen arabialaiseen kaupunkiin.

Muutto (hijra) tapahtui vuonna 622. Tästä tapahtumasta alkaa myös islamilainen ajanlasku. Medinassa islam sain hyvän kannatuksen ja se oli mainio paikka islamilaisen valtion perustamiseen. P. Mohammed suoritti loppuun profeetan tehtävänsä 23 vuoden ajanjaksona ja kuoli 63 vuoden ikäisenä. Hänet haudattiin Medinaan.

Indusjoelta Atlantin valtameren rannalle

Jo mutamassa vuodessa Profeetan kuoleman jälkeen islamilainen valtio oli levinnyt Persiaan, Syyriaan, Palestiinaan ja Egyptiin. Islamilaisen valtion nopeasti laajalle leviämisen ja islamilaisen korkeakulttuurin synnyn tärkeimmät tekijät olivat sen avoimuus ja kyky hyödyntää muilta omaksumansa vaikutteita.

Muslimien haltuun otettujen alueiden asukkaat saivat säilyttää omat uskontonsa, eivätkä kaikki alueet ole islamilaistuneet.

Muslimien hallitsema suurvalta ulottui laajimmillaan Indusjoelta Atlantin valtameren rannalle Espanjaan. Tämä suurvaltakunta kesti 700-luvulta vuoteen 1258, jolloin Mongolit valloittivat Bagdadin.

Erikansoista muodostuvaa islamilaista imperiumia pitivät koossa islamin uskonto, sen oppi ja laki sekä arabiankieli, joka oli valtakunnan yleiskieli. Se oli hallinnon ja sivistyksen kieli, jolla oppineet kirjoittivat teoksensa. Arabiaa käyttivät myös teoksissaan muutkin kuin arabit, kuten kurdit, turkkilaiset ja persialaiset, jotka saattoivat olla myös kristittyjä tai juutalaisia.

Islamilaisessa korkeakulttuurissa vaikuttivat siis kristittyjä, juutalaisia ja muitakin kuin muslimeja, mutta tätä uutta korkeakulttuuria kutsutaan islamilaiseksi kulttuuriksi, koska islamin oppi ja islamilainen kulttuuriympäristö, sen taiteita ja tieteitä suosiva ilmapiiri oli kehityksen edellytys.

Tieteenharjoitus

”Lue!”

”Etsikää tietoa kehdosta hautaan”, on Profeetta Mohammedin hadiithi eli sanoma, joka yhdisti hajanaisia arabiheimoja ja niitten yksinkertainen beduiini kulttuurinsa ja teki niistä korkeakulttuurin omaavan imperiumin johtajia.Oppineisuutta ja lukutaitoa oli arvostettu aivan islamin syntymästä saakka. Profeetta Muhammed sai ensimmäisen ilmestyksensä Hiran luolassa Noor-vuorilla Mekassa. Ensimmäinen hänen saamansa jae on nimeltään ”Iqra”; ”Lue!”. Silloin enkeli Gabriel, otti Muhammedin tiukasti syleilyynsä ja toisti hänelle:

”Lue julki Herrasi nimeen, joka on luonut, luonut ihmisen hyytyneestä verestä. Lue! Sillä Herrasi on ylevin; Hän joka on opettanut käyttämään kynää, opettanut ihmiselle sen, mistä tämä ei ennen tiennyt.” Ensimmäinen käsky, jota Mohammedin tuli välittää kansalleen Jumalalta oli siis edellinen suura. Tieto ja tiedon etsiminen ovat välttämättömiä muslimille, sillä ainoastaan niitten kautta hän pystyy selvittämään ympäristönsä salaisuuksia, oppii tuntemaan itsensä ja Jumalansa välisen suhteen sekä asemansa ja tehtävänsä tässä elämässä.

”Välittäjiä ja kehittäjiä”

Abbasidien harjoittama käännöstoiminta oli vilkkainta 700- luvun puolivälistä 800-luvun puoliväliin. Vuonna 830 Kalifi Ma’mun perusti ns. viisauden talon, johon kuului kirjasto, akatemia, observatorio ja käännöstoimisto. 900-luvun tullessa kaikki ne Aristoteleen, Galenuksen, Hippokarteen, Diskorideen ja monien muitten teokset, jotka Euroopassa sittemmin sai käännöksinä haltuunsa olivat olemassa arabiaksi, samoin kuin muita Perialaisia ja Intialaisia teoksia.

Kirjallinen kulttuuri oli varhaiskeskiajan Euroopassa melko rajoittunutta, erityisesti jos sitä verrataan antiikkiin. Noin vuosien 550 ja 750 välisenä aikana ei antiikin kirjallisuutta kopioitu Euroopassa juuri ollenkaan. Siksi Euroopan näkökulmasta arabit pelastivat antiikin perinnön ja välittivät sen takaisin Euroopalle, joka on perinteisesti pitänyt itseään antiikin kulttuuri ainoana perillisenä.

Toisaalta arabit eivät olleet pelkästään välittäjinä vaan mitä suurimmassa määrin, myös tieteen kehittäjinä.

Vuosina 711–716 muslimit laajensivat valtansa Espanjaan ja veivät sinne mukanaan islamilaisen kulttuurin. Valtion nimeksi tuli Andalusia ja sen pääkaupunkina oli ensin Sevilla, mutta pian (vuonna 717) siirryttiin sijainniltaan tärkeämpään, Cordobaan. Gordoba kehittyi ja siitä tuli lännen väkirikkain kaupunki, jossa oli parhaimmillaan noin 100 000 asukasta.

Espanjan Islamilainen kulttuuri oli tärkein korkeampi kulttuuri, jonka kanssa kristillinen Eurooppa joutui tekemisiin, sillä Espanjasta pian johtava kulttuurimaa ja 1000-luvulla se oli eräs islamilaisen maailman merkittävimmistä henkisistä keskuksista.

Madrassojen ja yliopistojen kehittyminen

Koraanilla on aina ollut keskeinen asema opetuksessa ja tieteen kehityksessä, sillä sen tutkimuksen pohjalta syntyi islamilainen lainoppi sekä kielitiede. Koraani oli myös inspiraatiolähteenä monelle muullekin tieteenalan tutkimuksiin ja sen kehittämiseen.
Opiskelu tapahtui aina moskeijoissa 1000-luvulle saakka, jolloin madrasa (koulu) alkoi irtautua moskeijasta. Madrsan oppiaineet monipuolistuivat ja maallistuivat, ja ulkoluvun lisäksi alettiin korostaa myös ymmärtämistä.
Madrassoissa opiskeltiin kirjallisuutta ja filosofiaa. Kuuluisimpia madrasoita olivat Bagdadissa Bait al- hikma (Viisauden talo), al Nizamiya ja al Mustansariya, jonka rauniot ovat yhä nähtävissä.

Madrassat alkoivat myöhemmin laajeta muualle maailmaa, kuten Samarkandissa, Buharanissa ja Tunisiassa. ”Jonkinlaisen kuvan opiskeltavien alojen laajuudesta antaa kuuluisa pohjoisafrikkalainen Ibn Khaldun, joka 1300-luvulla jakoi tieteet kahteen ryhmään.

  1. Periytyvät eli traditionaaliset tieteet, joihin kuuluvat Koraanin tutkimus ja selitysoppi, lainoppi, teologia sekä kieli tiede.
  2. Aistein havaittavat tieteet, joihin kuuluvat logiikka, aritmetiikka, geometria, astronomia, musiikki, luonnontieteet, lääketiede, maanviljely ja metafysiikka.”
    ( lainaus: -Islam porteilla-, s.125 )

Kairon Al-Azhan moskeija on maailman vanhin edelleen toimiva yliopisto, johon virtaa tänäkin päivänä muslimijea kaikkialta maailmaa opiskelemaan sekä islaminuskontieteitä, että maallisiatieteitä, mm. fysiikkaa ja kieliä. Al-Azhar oli niiden madrassojen joukossa, joista kehityi vähitellen korkeakouluja.Vuonna 973 rakennettu moskeija oli islamilaisen maailman tärkeinä oppilaitos, ja sillä on tänäkin päivänä hyvin merkittävä asema.

Eri tieteenalojen kehityksestä

Muslimieilla ei ollut niin merkittävä rooli astronomian tutkimusten kehityksessä, mutta edistivät siinä tarvittavia instrumentteja tarkemmiksi ja laativat täsmällisiä taulukoita tähtitieteen ja merenkulun tarpeisiin. Espanjassa, joka oli 1000-1200-luvulla astronomisen tutkimuksen tärkein keskus, tehtiin tärkeimmät taulukot.

Näin tähtitieteen alalla tulivat Ptolemaiokset opit lännessä tunnetuiksi 800-luvulla eläneen al-Khawarizmin ja eräiden muiden arabialaisten oppineiden teosten välityksellä.

Muslimien osuus lääketieteen kehityksessä oli hyvin merkittävä. Useat islamilaiset lääketieteilijät, kuten al-Razi olivat persialaissyntyisiä, sillä Persia oli jo 500-luvulla ollut merkittävä lääketieteen keskus. Yli puolet 200 Al-Razizn teoksestaan puolet käsitteli lääketiedettä ja niissä hän kuvasi mm. isorokkoa ja määriteli sen oireet. Hän myös tiesi hygienian merkityksen.

Yhdistämällä kreikkalaista, syyrialaista, persialaista, intialaista ja varhaista arabialaista tietoa lääketieteestä Al-razi laati ensyklopedian. Teoksen nimi oli Al-hawi, latinaksi Liber Continens. Ja tällä teoksella oli erittäin suuri merkitys Euroopan lääketieteelle, ja se painettiin useita kertoja 1400-luvun lopusta lähtien.

Persiasta hänkin kotoisin ollut Ibn Sinan oli myös hyvin tunnettu ja hänellä oli sittemmin vielä suurempi vaikutus Euroopan lääketieteeseen, kuin edeltäjällänsä.

Ibn Sinan eli Avicennan (980–1037) tärkein teos oli lääketieteen kaanon (al-Qanun fi al tibb). Avicenna totesi mm. tuberkuloosi tarttuvuuden, kuvasi eräitä ihosairauksia ja psyykkisiä häiriöitä. Lisäksi hän kuvasi 760 erilaista lääkettä. Avicennan kaanon kokosi yhteen koko kreikkalais-arabialaisen lääketieteen. Euroopassakin siitä tuli perusteos, joka oli käytössä 1100-luvulta 1600-luvulle asti.

Käydessään kauppaa Intiaan jo 700-luvulla muslimit saivat tutustua intialaiseen numerojärjestelmään, nykyisin ns. arabialaisiin numeroihin ja omaksuivat desimmalijärjestelmän ja loivat nollan käsitteen. ( vrt. arab. sifr, tyhjä, nolla, josta lat. zephirum, eng. ja it. zero, ranskan zéro.). Nämä erittäin arvokaat matematiikan tiedot muslimit välittivät maailmalle. Varsinkin Euroopalle, jonka tärkein matematiikan tietolähde Kreikka ei niitä tuntenut.

Arabeilla oli myös merkittävä vaikutuksensa filosofiaan ja teologiaan. Alfarabin, Avicennan ja Algazelin teokset tulivat Euroopassakin tunnetuiksi.