EI RASISMILLE

Seisoin kerran bussipysäkillä ja vieressäni istui noin kolmasluokkalainen nuori poika, jonka juuret arvioin olevan Afrikasta. Odottelimme kaikessa rauhassa jo myöhässä olevaa bussia, kunnes pojan viereen istahti vanhempi mies, joka alkoi heti jutustelemaan pojan kanssa. Muistan pohdiskelleeni silloin, että onpas välittävä ja huomaavainen herra. Hetkeä myöhemmin mies kysyi pojalta miksi olet Suomessa, ja käskytti pientä poikaa palaamaan kotimaahansa. Itsellä heräsi silloin äärimmäisen aggressiivinen tunne ja vielä enemmän hämmästelin ohikulkijoiden välinpitämättömyyttä. Mies toisti itseään kertaalleen eikä ketään puuttunut tilanteeseen. Otin askeleen lähemmäs poikaa ja vanhempaa miestä ja komensin miehen tukkimaan suunsa ja jättämään pojan rauhaan. Mies lähti kävelemään ilman vastarintaa ja tilanteen päädyttyä jäin kyselemään pojan jaksamista. Poika kysyi syytä miehen reaktiolle ja yllättäen myös kansalllisuuttani. Vastasin hänelle että olemme suomalaisia, eikä suomalaisuus katso ihonväriä. 


Jälkikäteen mietittynä toivoisin, että olisin käynyt asianmukaisempaa keskustelua kyseisen miehen kanssa, jolloin olisi jäänyt mahdollisuus myös oikaista häntä. -Aiman

Eräänä päivänä kun olin ajokokeessa vieressäni istunut tutkinnon vastaanottaja oli huomannut kadulla seisovan naisen, joka tuijotti minua koko sen ajan kun olimme pysähtyneitä punaisissa. Huomasin sen itsekin, mutta en ajatellut sitä sen enempää (ehkä siksi kun koe jännitti), mutta tutkinnon vastaanottaja otti asian todella vakavasti, ja loppumatkan hän tunsi ärsyyntyneisyyttä ja suuttumusta minun puolestani. Minusta oli ihanaa, miten hän välitti. Ja kysymys tulikin: ”Koetko tätä usein?” Mietin hetken ja vastasin: ”En sanoisi sen olevan säännöllistä, mutta ei se uuttakaan ole.” Minun reaktioni tilanteeseen ihmetytti häntä, miten en kihissyt suuttumuksesta vaan olin rentona (ja melkein unohdin asian ennen kuin hän otti sen esille).

Totuus on, että ”erilaisuuteen” tottuu ja sen hyväksyy. Minulle erilaisuus tarkoittaa positiivista ja hyvää asiaa, mutta monet eivät sitä niin näe. – Sumaya